Fang Hu perusti Siuntioon kahvilan, josta tuli hänen elämänsä ankkuri
Jos on asunut koko elämänsä suurkaupungeissa, mutta haaveilee toisenlaisesta elämästä, mitä voi tehdä? No, muuttaa vaikka Siuntioon. Näin teki kiinalainen Fang Hu, joka toteutti sen jälkeen vielä toisen unelmansa.
Fang Hu kattaa kahvilan pöydälle palan tiikerikakkua. Kello on vasta kahdeksan aamulla, eikä Cafe Mossin espressokone ole vielä ehtinyt tarpeeksi lämmetä, mutta se ei haittaa. Tiikerikakun kanssa sopii myös inkiväärillä maustettu musta tee.
Fang on Cafe Mossin omistaja ja ainoa työntekijä. Hän on syntyjään Kiinasta. Tavattuaan tulevan miehensä hän muutti Suomeen vuonna 2014. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti sijaitsi Helsingin Lauttasaaressa, mutta se jäi vain lyhyeksi piipahdukseksi. He päättivät asettua Siuntioon, ja se sopi Fangille hyvin.
Fang asui aiemmin Vietnamissa ja sitä ennen Kiinassa, missä isojen kaupunkien asukasluku on moninkertainen jopa koko Suomen yhteenlaskettuun asukaslukuun verrattuna. Se teki Fangin mielestä arjesta hankalaa.
Fang unelmoi pikkukaupunkielämästä. Hän halusi liikkua paikasta toiseen kävellen tai pyörällä ja, että ympärillä olisi sen verran ihmisiä, että kaikki tuntisivat toisensa. Siuntio oli juuri sellainen. Mukava ja kotoisa, kiteyttää Fang nyt kymmenen vuoden kokemuksella.
– Sen jälkeen olen ollut koko ajan tässä pienessä kunnassa. Tämä on minun suomalainen kotini, hän sanoo.
Alkuaikoina Fang opiskeli suomen kieltä, tutustui ihmisiin, paikkoihin ja luontoon.
– Linnut, kukat, puut – käytin paljon aikaa niiden opiskeluun.
Lilja-tytär syntyi vuonna 2018.
Fang rakasti kahviloita, ja hänellä oli haave. Hän mietti, voisiko hän ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa Siuntioon oman kahvilan.
Siinä oli kuitenkin yksi iso mutta, joka liittyi tarjoiluihin. Hän oppi kahvinvalmistuksen baristakurssilla, ja teen valmistus oli hänelle jo entuudestaan tuttua. Mutta entä kakut ja piirakat?
– Mietin, voinko perustaa kahvilan, kun en osaa edes leipoa?
Fangin mukaan leipominen ei kuulu kiinalaiseen ruokakulttuuriin, eikä ihmisillä ole kodeissaan uuneja. Hän ryhtyi kuitenkin harjoittelemaan, ja leivonnan salat aukesivat. Ensimmäinen omatekemä kakku oli tiikerikakku.
Kun Fang kävi Siuntiossa ensimmäistä kertaa, keskustassa sijaitsevan tiilirakennuksen alakerrassa toimi kahvila. Se sulki myöhemmin ovensa, ja sen jälkeen samalla paikalla toimi muita yrittäjiä. Lopulta tila jäi tyhjilleen.
Fang otti yhteyttä isännöitsijään ja selvisi, että vuokraehdot olivat aloittavan yrittäjän kannalta edulliset. Se auttoi paljon, kertoo Fang.
Sitten puhkesi koronapandemia. Vuoden 2020 alkuun suunnitellut avajaiset myöhästyivät usealla kuukaudella. Mutta Fangin mielestä se ei yllättäen ollut pelkästään huono asia. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta kahvilan pyörittämisestä, joten kokoontumis- ja ravintolarajoitusten vuoksi hän saattoi aloittaa hitaasti.
– Ensimmäinen aukiolopäivä oli take-away. Tarjosin vain capuccinoa ja tiikerikakkua, Fang muistelee nauraen.
Nykyisin Fang leipoo melkein joka aamu. Kahvilassa on tarjolla tiikerikakun lisäksi monenlaista makeaa (taateli- banaani-, juusto-, porkkana- ja suklaakakkua), ja erikoiskahveja kehutaan Länsi-Uudenmaan parhaiksi. Monet kakkuresepteistä ovat löytyneet japanilaisilta ja korealaisilta Youtube-kanavilta, mutta omenapiirakan resepti on asiakkaalta. Inkiväärikeksin reseptin Fang kehitteli itse, ja se on asiakkaiden suosikki.
Kahvila on auttanut Fangia juurtumaan Suomeen. Hän liikuttuu, kun hän kertoo sen merkityksestä. Se on kuin arjen ankkuri, joka tarjoaa yhteyden muihin ja mahdollisuuden oppia uutta.
– Kun tapaan asiakkaita, opin niin paljon elämästä: ymmärrystä, kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja optimismia.
Fang on huomannut, miten tärkeää ystävällisyys ihmisten kohtaamisessa on.
– Yksinkertaisesti sanottuna, kun hymyilen maailmalle, maailmaa hymyilee minulle. Olen oppinut sen kokemuksesta. Se ei ole pelkkä korulause, vaan se todella on niin.
Cafe Mossin Instagram-profiilissa lukee, että se on paikka, missä voi tavata muita mutta myös itsensä. Vaikka tutustuminen toisiin on Fangin mielestä pienellä paikkakunnalla helpompaa kuin suurkaupungissa, siihenkin tarvitaan kohtaamispaikkoja.
– Emme voi olla koko ajan kotona tai ulkona. Tarvitsemme myös ajanviettoon kahviloita.
Fang haluaa kahvilallaan ilahduttaa muita ihmisiä. Se tekee hänen omasta arjestaan merkityksellisen.
Monet ihmettelevät kahvilan nimeä. Fang kertoo, että hän halusi, että nimi liittyisi kasveihin. Sitten hänen puolisonsa maalasi kahvilan seinät sammalenvihreiksi, ja se ratkaisi asian.
– Pidän sammalesta. Se on osa metsää, ja metsä on osa Suomea. Se on kiva nimi, helppo muistaa ja sanoa. Se näyttää myös söpöltä.