Mia ja Anders elävät auringon ja vuodenaikojen tahdissa
Anta Gårdin mäkeä nouseva tie vie maalaukselliseen idylliin. Valtavat jalopuut kohoavat korkeuksiin puistomaisessa ympäristössä, punamultaiset sivu- ja talousrakennukset kehystävät kahden keltaisen päärakennuksen pihapiiriä ja vierailijaa juoksee tervehtimään iloinen ranskanbulldoggi Inga.
Tilan isäntä Anders Karell on elämänsä aikana muuttanut useampaan kertaan. Tosin muutot ovat tapahtuneet parinkymmenen metrin säteellä tilalla sijaitsevasta talosta toiseen. Andersin elämä ja työ ovat aina pyörineet maatilan ympärillä. Hän hoitaa sukutilaa, joka mainitaan maakirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1541 ja on siitä saakka ollut suvun omistuksessa.
Siuntio onkin Suomen vanhinta ja vaurainta viljelyaluetta, ja vanhoja sukutiloja löytyy ympäri kuntaan. Isovihan aikaan Anta Gårdin talot poltettiin, ja nykyinen päärakennus on 1700-luvulta.
Tilalla on aina viljelty viljaa ja pidetty eläimiä – nykyään viljan lisäksi kasvatetaan luonnonmukaisin menetelmin mansikoita, viinimarjoja, karhunvatukkaa, vadelmia, valkosipulia, sipulia ja perunaa.
– Olemme kokeilleet kaikkea sokerijuurikkaasta öljyhamppuun. Jos jokin ei ole kannattavaa, pitää testata jotain muuta, Anders Karell kertoo.
– Kyllä, kaikkea vähintäänkin kokeillaan. Koska olen tällainen toiminnan nainen, pistin tilalle muuttaessani heti hösseliksi. Ensi alkuun avasin tänne tilapuodin ja aloimme jatkojalostaa viljatuotteita, kuten jauhoja ja hiutaleita, hymyilee tilan emäntä Mia Nyberg.
Andersin ja Mian ranskanbulldoggi Inga on koko tilan maskotti.
***
Mian myötä tilalle muutti myös monenlaisia lintuja.
– Muutamasta kanasta se lähti liikkeelle, Anders sanoo. Ja sitten tuli ankkoja, hanhia ja riikinkukkojakin.
Riikinkukot olivat Mian haave lapsuuden Korkeasaaren käynniltä, jossa hän näki näitä vapaana tepastelevia, kauniita ja värikkäitä lintuja. Ensin hankittiin riikinkukkoveljekset Jorma ja Jarmo.
– Kerran Jarmo karkasi kosiomatkalle. Hän ei lähtenyt metsään vaan kylille etsimään itselleen daamia. Pian sieltä soitettiin, että täällä se Jarmo kiljuu. Parin viikon päästä hän palasi itse kotiin. Sittemmin meille tuli kolme naarasta parvea täydentämään, nauraa Mia.
Pihan rakennukset muodostavat idyllin, joka on kuin maalauksista.
***
Höyhenpeitteisten ystävien lisäksi tilalla voi törmätä maailman ystävällisimpään ranskanbulldoggiin Ingaan. Jos Inga makaa keskellä tietä, traktorit ja puimurit saavat väistää, sillä Inga ei siirry isojenkaan koneiden tieltä.
– Inga on meidän markkinointivastaava, joka ylläpitää asiakassuhteita tervehtimällä kaikkia paikalle tulijoita, kertoo Mia.
Kuten Anders, Miakin on syntynyt maatilalle. Mia halusi kuitenkin tehdä jotain muuta, joten hän muutti Kirkkonummelta Tammisaareen ja toimi siellä yli 30 vuotta parturi-kampaajana. Mutta kun muutto maatilalle kutsui Andersin tapaamisen myötä, hän kouluttautui viljelijäksi.
– Minusta ei ikinä pitänyt tulla maatilan rouvaa, koska tiesin, minkälaista maatilan pito on. Mutta rakkaus tekee ihmeitä, Mia hymyilee.
Maatilan hoitaminen on kokonaisvaltainen elämäntapa, ja sen kuulee molempien puheissa useaan otteeseen.
– Elämä pyörii tilan hoidon ympärillä ja se määrittelee täysin meidän tekemisemme. Aurinko ja vuodenajat sanelevat työrytmin, tiivistää Anders.
Maatilallisilla vapaa-aikakin täytetään erilaisilla sivutoimilla. Anders tekee muun muassa erilaisia maanrakennustöitä sekä kompostoi ja valmistaa multaa. Tylsää hetkeä heillä todellakaan ole.
– Lapsesta saakka olen ollut mukana näissä hommissa, ja teen kyllä tätä suoraan sydämestä, Anders toteaa.
Viljan lisäksi tilalla kasvatetaan luonnonmukaisin menetelmin mansikoita, viinimarjoja, karhunvatukkaa, vadelmia, valkosipulia, sipulia ja perunaa.
***
Pariskunta on kuin kävelevä ideasampo, jolta tilan kehittämisideat eivät heti lopu kesken. He muun muassa ehdottivat lähistöllä asuvalle rouvalle, että tämä alkaisi pyörittää kesäkahvilaa tilan punaisessa rakuunan tuvassa. Nyt Mian tytär on ottanut suositun kahvilan hoitaakseen jo parina kesänä. Andersin tytär taasen opiskelee maataloutta, joten tilalla on näillä näkymin jatkaja jo tiedossa.
– Meillä on vapaus ja tilaa tehdä asioita – se tekemisen mahdollisuus on parasta tämäntyyppisessä elämäntavassa, Anders tuumii.
– Ja kun asuu pienemmällä paikkakunnalla, tuntee ainakin välillisesti muut asukkaat. Toisia autetaan ja yhdessä tehdään. Naapurisopu ja yhteisöllisyys elävät vahvana täällä. Vaikka kyllä täällä halutessaan saa rauhassakin olla, Mia tarkentaa.
Uutena asukkaana parhaiten porukkaan pääsee mukaan olemalla itse aktiivinen, aloittamalla harrastuksen ja ottamalla yhteyttä yhdistyksiin, joita Siuntiossa on monta. Siuntio ei ole suurkaupunki, ja juuri se on Mian ja Andersin mielestä paikkakunnan etu. Yhteisöllisyyden lisäksi on vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa arvokasta maalaismaisemaa, rikasta luontoa ja kaikki tarvittavat palvelut kunnan pienessä keskustassa.
– Ei meillä ole tarvetta täältä lähteä. Me viihdymme näissä maisemissa erittäin hyvin, ja elämä soljuu mukavasti eteenpäin, Anders kiteyttää.
Anta Gård on ollut suvussa vuodesta 1541 alkaen.
***