Oopperalaulaja Johanna Rusanen saa voimaa metsästä ja tärkeiltä esikuvilta
Oopperalaulaja Johanna Rusanen työskentelee kotonaan. Hän on koonnut flyygelinsä ympärille inspiraationlähteitä ja voimahahmoja. Viime keväänä Rusanen nimitettiin Siuntiossa järjestettävän musiikkifestivaalin, Lux Musicaen taiteelliseksi johtajaksi.
Kahdeksantoista vuotta sitten oopperalaulaja Johanna Rusanen ja hänen puolisonsa Antti-Pekka Kartano etsivät uutta kotia. Johanna oli raskaana, ja he halusivat muuttaa pois silloiselta kotipaikkakunnaltaan Helsingistä.
Pariskunta ajeli ristiin rastiin Etelä-Suomea sadan kilometrin säteellä Helsingistä. Mutta uutta kotipaikkaa ei lukuisista yrityksistä huolimatta löytynyt. Sitten he lähtivät katsomaan taloa Pohjois-Siuntioon.
Siuntiolle tyypilliset kulttuuri- ja peltomaisemat vaihtuivat ajomatkan aikana jylhiin metsiin ja jyrkkiin mäkiin. Se oli Johannalle mieluinen yllätys. Pariskunta ajoi mutkaisen pikkutien loppuun asti ja perillä heitä odotti kolmikerroksinen omakotitalo.
– Tämä oli neljäskymmenesseitsemäs talo! Johanna muistaa laskeneensa.
Johanna ihastui talon rauhalliseen sijaintiin, ja kotipihan laidasta alkavaan tiheään, vanhaan kuusimetsään. Se on Johannan mielestä oikea aarreaitta. Puut ovat saaneet varttua hakkuilta turvassa, ja metsän siimeksessä asustelee keväisin huhuilevia pöllöjä.
Johanna työskentelee kotonaan. Hän harjoittelee konsertteja ja oopperarooleja varten, suunnittelee ohjelmistoja ja tekee Taideyliopistoon taiteellista tohtorintyötä Wagnerin Ring-tetralogian Brünnhildesta. Hän on myös laulunopettaja sekä kahden musiikkifestivaalin taiteellinen johtaja. Toinen niistä on Siuntiossa marraskuussa järjestettävä Lux Musicae.
Johannan työpiste sijaitsee kodin toisessa kerroksessa sijaitsevassa olohuoneessa. Huoneen nurkassa ei ole televisiota vaan musta flyygeli, jonka kansi on täynnä erilaisia esineitä: ikoneita, kirjoja, kynttilöitä sekä pienoispatsaita.
Yksi patsaista esittää kirjailija Minna Canthia. Aivan kuten Johannalla, niin myös Canthilla oli elämänsä varrella monta rautaa tulessa.
– Minnahan oli ihan käsittämätön rautarouva. Hän hoiti perheen, oli businessnainen, kirjailija ja lehtinainen. Hän on suuri esikuvani, Johanna kertoo.
Mutta välillä työssä tulee vastaan hankalia hetkiä. Silloin Johanna kääntyy toisen voimahahmonsa puoleen. Hän on Suomen ensimmäisenä kansainvälisenä oopperalaulajana tunnettu Aino Ackté.
Flyygelin takana roikkuu Johanna Oraksen maalaus Acktésta. Laulajattarella on muotokuvassa yllään Straussin oopperasta tuttu Salomen rooliasu, joka on Orakselle tyypillisesti kallankukasta muotoiltu tiukka korsetti. Kasvoilla on vakava ja mietteliäs ilme.
– Kun tunnen olevani luovan työn tekijänä jumissa, keskustelen aina Aino Acktén kanssa. Että miten me nyt tämän ratkaisemme? Se on minusta ihan mielettömän hieno taulu.
Flyygelin kulmalla palaa kermanvaalea kynttilä. Johanna on kiinnittänyt sen jalkaan Siuntion keskiaikaista kivikirkkoa esittävän magneetin.
Siuntion kirkossa järjestetään Lux Musicaen avajais- ja päätöskonsertit. Johanna kehuu, että se on konserttitilana oikea jalokivi.
– Se on historiallisesti ainutlaatuinen kirkko. Se on loistava äänitystila, ja siellä on tehty paljon levyjä. Akustiikka on mielettömän hyvä. Sinne on myös helppo tulla.
Johanna on kutsunut festivaalille esiintyjiä, joita hän haluaa myös itse kuulla. Musiikkityylien kirjo on laaja: klassista, jazzia ja pop-musiikkia. Festivaalin teemana on tänä vuonna (2025) maa ja virtaavat vedet. Se on Johannan mielestä ihana aihe ja puhutteli häntä heti.
– Se on se, miksi minä asun Siuntiossa. Olen kotoisin virtaavien vesien ja metsien äärestä Savosta. Kun löysin täältä kodin, sieluni asettui uomaansa, ja pystyin hengittämään.
